Kulttuurishokit Espanjassa

Mää aattelin, että voisin kirjoittaa siitä, miltä musta varsinaisesti tuntuu täällä, Espanjassa on kuitenkin aika erilaista Suomeen verrattuna. Sitä ei ees tajunnut ennen lähtöä, mun ajatukset oli vain sitä luokkaa, että "no, sehän on EU-maa, siellä on siesta keskellä päivää ja that's it" noin niin kuin suunnilleen. Mun ainoa kosketus Espanjaan ennen Ready for Life-ohjelmaa oli viime vuoden marraskuussa tehty ulkomaanreissu Teneriffalle, joka kuuluu kyllä Espanjaan, mutta se on ihan erilainen kuin vaikka Sevilla.

Teneriffalla on paljon turisteja, me oltiin viime vuonna Mar Y Sol -hotellissa ja siellä ei siestasta ollut tietoakaan, joten en tiedä pääsinkö ihan suoraan autenttiseen Espanjaan niin kiinni silloin.

Ensimmäisenä mää luin tietysti enemmän infoa, millaista Espanjassa on ja näin poispäin, mutta aika pintapuolista se kuitenkin oli. En mää ajatellut, että täällä niin erilaista olisi. Luin, että englantia ei osata kauhean hyvin – ja sen todella huomasi, kun kone laskeutui Sevillaan 18.9. sunnuntaina. Mua auttanut lentokoneen henkilökunta ei puhunut käytännössä katsoen sanaakaan englantia. Silloin päässä pyöri aika monta ajatusta yhtä aikaa, yhtenä suurimmista ehkä se, että mihin helvettiin mää oonkaan tunkenut itseni kun en edes osaa maan kieltä!

Kiinnitin myös siihen, että täällä ajetaan todella kovaa. Liikennevalojen väriä ei ihan hirveästi katsella, jos oranssi muuttuu punaiseksi, niin joku tai muutamakin saattaa painaa vain kaasua ja suojatiellä saa todella miettiä kahdesti, että pysähtyykö toi auto vai ei. Suomessa on todella turvallista siihen nähden, että vihreisiin valoihin voi luottaa aika varmasti, mutta täällä ei todellakaan voi. Molemmin puolin pitää katsoa ainakin viidesti ja jos näkyy kaasuttava auto, pitää miettiä oikeesti useemman kerran uskaltaako lähteä ylittämään tietä. Oon nyt kolmen viikon aikana meinannut tai pelännyt jääväni auton alle useammin kuin Suomessa koko elinikäni aikana! :D Ja se vauhti on tosiaan aika hurja.

Liikenteeseen liittyy myös seuraava "shokki", josta en vieläkään oo päässyt yli – enkä varmaan pääsekään koskaan. Ja mikä on niin järkyttävää? Pukumiehet ja Vespa -yhdistelmä. Se on jotenkin niin väärin! Naurettavaa ja hullunkurista, nurinkurista ja outoa! Mua alkaa vielä kolmenkin viikon jälkeen naurattaa, kun nään pukumiehen ajamassa Vespaa – vaikka se Vespa kyllä on täällä ruuhka-aikaan, pikkukujilla ja -kaduilla paljon kätevämpi kuin auto. Smarteja on myös aika paljon, varmaan samasta syystä, ja nekin näyttää mun silmiin tosi hassuilta.

Sitten suihkut. Tai niiden puute. Mää rakastan suomalaisia suihkuja, kun on paljon tilaa, sillä sitä täällä ei todellakaan oo. Täällä on tasan kaksi vaihtoehtoa, joko täällä on kylpyamme suihkulla tai suihkukoppi ja ihan todella pieni koppi. Mulla on vaikeuksia molempien kanssa, kylpyammeen kanssa me handlataan tilanne vähän paremmin, mutta anyway, vihaan suihkukoppeja! Ne on koirankopin kokoisia pinta-alaltaan, ainoa ero on, että tila jatkuu ylöspäin. Meidän ensimmäisessä host-paikassa jouduttiin jopa irroittamaan osa suihkukopin seinää – onneksi se irtosi... Sitten löytyi parempi asunto, mutta kylpyamme. Graah! :D

Mitähän vielä... no siesta. Se on käsittämätön. Ei mahdu päähän vieläkään, että päivä katkeaa muutamaksi tunniksi ja sitten taas go go go go, ja työ jatkuu. So weird! JA OVET! Ne aukeaa aina sisäänpäin. Miksi?? Se on todella vaikeaa ymmärtää! Aina ne aukeaa väärään suuntaan, kun tottunut ovien aukeavan ns. ulospäin!

Tässä yhden tanssiryhmän jäsen taituroimassa.

Ja viimeisenä se, kuinka paljon täällä tapahtuu kaduilla esityksiä! Toki oon välillä Suomessakin nähnyt harvoin, ehkä kesäisin just, jotain muusikoita tms, mutta täällä on kaiken maailman häppeninkiä kaduilla tosi usein! On tanssiesityksiä, musiikkia ja sitten kaiken maailman muuta esitystä miimikon tyylisestä rullaluistelijoihin (ihan tosi taitavia osa!) ja johonkin ihmeellisiin äännähdyksiin. Tai siis oudoin täällä törmätty esitys oli sellainen pöytä, jossa oli kaksi nuken tms päätä peruukeissa ja keskellä pöytää oli reikä, jossa keskellä oleva pää oli ihmisen pää ja se oli maskeerattu, kihara pelleperuukki päässä ja silmät kiinni. Sitten yhtäkkiä kuului ties mitä ääniä ja ihmiset säikähtivät, kun kulkivat ohi – mukaan lukien me, ihan tosi friikki ja pelottava! Silmät kiinni se oli kuin yksi nuken päistä. (11.10. lisäys: tänään oli vielä oudompi esitys: tavallaan aika pelottavan näköinen mies seisoi kadulla yhdessä asennossa täysin liikkumatta kunnes vaihtoi toiseen asentoon jne, en tiedä oliko se pelottava miehen olemuksen vai sen liikkumattomuuden takia, veikkaan viimeistä.)

Mutta. Ehkä mää selviän näistä! Ensi kertaan taas. :)