keskiviikko 12. lokakuuta 2016

"¿No hablo Español?" eli surkeiden sattumusten sarja

Nyt takana on vähän reilu kolme viikkoa, eli matka on jo yli puolivälissä ja jäljellä oleva aika on koko ajan vähemmän kuin täällä jo vietetty aika. Se surettaa aika paljon jo, sillä muistelen kaikella haikeudella sitä, kuinka alussa tuntui olevan ihan loputtoman paljon aikaa jäljellä – ja nyt yhtäkkiä siitä ei ole jäljellä juuri mitään. Sitä tulee kyltymättömäksi ihan huomaamattaan, sillä oikeasti olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja jäljellä olevasta ajasta, koska sekin on enemmän kuin monen yksi ulkomaanmatka lomalla.

Sitten siihen aiheeseen, jota ajattelin käsitellä tällä kertaa ja jota on jo muutamaan otteeseen sivuttu hivenen. Eli kielimuuri ja siitä aiheutuvat "ongelmat". :D Tai ainakin aiheutuneet, vaikka varmaan niitä sattumuksia edelleen tulee kotimatkaan asti!

DSC_0808
Tapaksia ja kalaa plus espanjalaisella perunapaistoksella tms Plaza Nuevan lähistöllä. Hyvää varmasti! But not for me, por favor.

Eli tässä on kuva siitä surullisenkuuluisasta tapas-paikasta. Me tosiaan tehtiin vahdinvaihto, kun pääsin töistä ekalla viikolla, ja toinen avustajista lähti "kotiin", kun me jäätiin Plaza Nuevalle syömään ennen tunteja. Ensimmäinen viikko oli tosiaan vähän raskas, kun oli espanjaa töiden jälkeen, eikä vapaa-aikaa tuntunut olevan juuri lainkaan.

Löydettiin sitten kaverin kanssa tällainen edullisen näköinen tapas-paikka, jonka nimeä en edes muista enää, ja tutkailtiin listoja rauhassa. Juomat saatiin tilattua ilman ongelmia, kunnes lumipallo lähti mäen päältä vyöryen: tarjoilija vaihtui ja toinen ei of course osannut englantia, eikä me silloin pärjätty espanjalla juuri ollenkaan, tai ainakin paljon huonommin kuin nyt. Kaveri erehtyi kysymään "spesiaali risotosta" tms, ja siitä se sitten lähti: papatus espanjaksi ja jossain vaiheessa havahduin oman listani tutkailusta kulmat kurtussa, kun ymmärsin tarjoilijan kysyvän, että tuonko jaettavan ruoan, joka on sopiva kahdelle ihmiselle ja todella hyvää tai jotain sellaista. Kaveri erehtyi tosiaan hokemaan vain "sí, sí, sí, sí" ja mää katsoin epäillen kunnes tarjoilija vain nappasi listan ja lähti pois. Mää jäin katsomaan suu auki ja epäusko paistoi aika vahvasti mun kasvoilta uskoakseni, kun kaverikin tajusi, että nyt ei olisi kannattanut tehdä näin. :D Hän puolusteli itseään sanomalla, että toivoi tarjoilijan vain häipyvän ja antavan aikaa miettiä, jos hän vain sanoo joo.

Ei toiminut tällä kertaa.

Mitä sieltä sitten tuli?
No, meillä oli jo cocikset ekalta tarjoilijalta ja sen jälkeen tuli lautasellinen juustoa ja toinen lautasellinen ilmakuivattua kinkkua tai jotain, ja silloin mun ilme venähti. Olin jo odotellessa papattanut hetken siitä, että nyt ei tainnut mennä ihan nappiin, kun listat vietiin ja tilattiin "jotain", johon en edes ollut sanonut mitään. Maistoin juustoa, mutta niin paljon kuin juustoista Suomessa tykkäänkin, niin tämä oli jotain ihan muuta. Juusto oli todella kovaa, maku ja haju olivat todella vahvoja – en siis pitänyt yhtään. Kinkkuun en uskaltanut edes koskea, kun kaveri kuvaili sitä liivatteen kaltaiseksi elämykseksi.

DSC_0806


En tiedä mikä meni vikaan sen lisäksi, että kaveri tilasi vahingossa mitä sattuu ja päästiin maistamaan jotain ihan... no, uutta. Sen jälkeen tuli tosiaan kalaa, jota näkyy hieman ylemmässä kuvassa ja välttelin sitäkin, koska se oli kokonainen kala ruotoineen päivineen. En enää muista maistoinko sitä vai en, mutta perunaa ehkä maistoin?

Mutta kuitenkin, en saanut ateriasta täyttymystä ja olin aika näreissäni, sillä muutun nälkäisenä melko kiukkuiseksi ihmiseksi... :D Ja sen ovat valitettavasti seuralaiseni saaneet huomata täällä. Ruokaa on saatava tasan sillä sekunnilla, kun nälkä meinaa iskeä ylivoimaiseksi eikä vasta sekunnin päästä. Siinä meinasi muutenkin iskeä paniikki, että ehditäänkö saada mitään muuta murusta rinnan alle tämän lisäksi, koska espanjan tunnit kutsuivat uhkaavasti. Jonkin aikaa saimme odotella, koska emme halunneet vinkata samalle tarjoilijalle, joka otti "tilauksemme", joten saimme odottaa ensimmäistä tarjoilijaa jonkin aikaa.

DSC_0810


Onneksi ehdimme kuitenkin tehdä toisen tilauksen ja saimme ruoan ennen tuntien alkua. Tällä kertaa sain suunvuoron ja tilasin itselleni tapas-hampurilaisen, jossa oli kaksi pihviä, muuta viralliseen annokseen ei kuulunut. Kysyin kuitenkin ranskalaisten perään, joten sain muutaman lohkoperunan tyyppisen perunan ja se oli oikein riittävä lounas minulle, terveisin pieniruokainen ihminen. Tämän tilauksen jälkeen maltoin jättää sen noin kymmenen prosentin tipin, sillä ensin en meinannut jättää yhtään mitään, olin sen verran kiukkuinen sillä hetkellä sekä tarjoilijalle että kaverilleni.

Nyt asialle kuitenkin pystyy jo nauramaan. :D Ja olimme niin ajoissa, että ehdimme ottaa vähän matkan päästä vielä jäätelöt ennen tuntien alkua ja se nosti hännän viimeistään korkeuksiin! Jäätelö oli hyvää ja aion maistaa muuallakin, en ole ensimmäisen viikon jälkeen jäätelöä "ehtinyt" syödä. Täällä on melkein joka kadunkulmassa vähintään yksi mesta, josta saa noita italialaistyyppisiä jäätelöitä, eikä hintakaan aina kovin paha ole, etenkään jos pyörii vähänkään kauempana kuin Sevillan katedraalin kyljessä. Minttusuklaa oli hyvää, mutta nougat oli ehkä aavistuksen parempaa!

¡Hasta luego!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Pysythän asiallisena kommentoidessasi? Kiitos. :)